Photo by me @ Chania, Greece 2010
Kirjoitin aikaisemmassa blogikirjoituksessani inhimillisyyden renessanssista, persoonallisuuksien esiinmarssista, yrityksen sosiaalisesta voimasta, ja siitä miksi sosiaalisessa mediassa on tärkeää toimia omalla nimellä ja kasvoilla.
Sunnuntain Hesari inspiroi jatkamaan aiheesta. Taloussivun sosiaalista mediaa käsittelevässä artikkelissa Valion brändijohtaja Hanna Hiekkamies iloitsi tavasta, jolla Valion fanit ovat puolustaneet yhtiötä Facebookissa, ja hän lausui:
”Tapaus avasi silmäni. Sosiaalisessa mediassa täytyy tulla ulos yritysroolista ja vastata omalla nimellään, ihminen ihmiselle. Se on uutta.” (HS 9.1.2011)
Aivan. Minulla on monia samansuuntaisia kokemuksia suomalaisyritysten markkinointiviestinnän tavoista ja tottumuksista. Nimettömyyttä ja tyylipuhdasta persoonattomuutta pidetään turhan usein ammattimaisena ja asiallisena – no, asiallista se on toki, mutta äärimmäisen tylsää ja vastaanottajan tefloniksi tekevää. Viesti ei tartu, saati kiinnosta.
Hiekkamiehen lausuma toi mieleen myös termin sosiaalinen bisnes, tai Social Business Design. Käsitteen on ensimmäisenä lanseerannut amerikkalainen konsulttitalo Dachis Group, joka määrittelee sen näin:
“Social business design helps companies reinvent themselves into dynamic, socially calibrated organizations that gain constant value from their ecosystem of connections.”
Ihmiset, kulttuuri ja suhteet saavat pääroolin. Teknologia tukee.
Amerikkalaisten ja eurooppalaisten media- ja organisaatiotutkijoiden ja -konsulttien kesken on käynnissä vilkas keskustelu sosiaalisen median hyödyntämisestä ja roolista organisaatiossa, uudesta ihmiskeskeisestä toimintakulttuurista. Keskiössä ovat rinta rinnan ihmiset, prosessit ja työkalut. Asiasta käytetään Social Business Design -termin ohella nimitystä Enterprise 2.0.
Aiemmin ykkösviulun paikkaa soittikin Andrew McAfeen lanseeraama Enterprise 2.0 -koulukunta, mutta jota nyt moni pitää liikaa työkaluihin keskittyvänä. McAfee on tosin uudistanut määrittelyään paremmin huomioimaan ihmisten ja suhteiden merkityksen. McAfeen määritelmä vuodelta 2006 löytyy täältä.
Henkilökohtaista sosiaalista voimaa
Sunnuntai-iltana suosikkianalyytikkoni R ’Ray’ Wang (jonka olen kerran livenä tavannutkin) tviittasi pysähdyttävän 140-merkkisen. Ray laukoo tviitissään Business-to-Business- ja Business-2-Customer –lähestymistapojen olevan mennyttä maailmaa – ja Peer-to-Peer’in olevan sosiaalisen bisneksen käypä valuutta.
Erittäin mielenkiintoinen ajatus! Jäin välittömästi koukkuun. Inhimillisyys, ihmiseltä ihmiselle, sosiaalinen bisnes – ja henkilökohtaista sosiaalista voimaa.
Epäilen kuuluvani Ray Wang -koulukuntaan. Olen vakuuttunut, että muuttuvassa toimintaympäristössä on entistä tärkeämpää, että organisaation toiminnan perustana on vilpitön kiinnostus ihmistä ja hänen taitojaan, tarpeitaan ja suunnitelmiaan kohtaan: tunnistaa ja tunnustaa yksilö. Aito kiinnostus asiakasta, kolleegaa, työntekijää, kumppania kohtaan. Siitä kumpuavat suhdeverkostot ja yhteisöllinen toiminta.
Vilpitön kiinnostus ja arvonanto toista kohtaan ovat tärkeitä myös silloin kun yhteistä sosiaalista objektia ei ole löydy. Erityisesti silloin tarvitaan sosiaalista voimaa toimia oikein – ja joskus käy jopa niin, että tyhjälle pöydälle ilmestyykin kattauksen ensimmäinen osa.
Jään Hesarin jutun ja Ray’n tviitin järisyttämänä miettimään sosiaalista bisnestä ja sosiaalista voimaa oman startup-yritykseni kulmasta: miten huomioin tämän yritykseni kehittämisessä?
Filed under: Organisaatio ja johtaminen, Posts in Finnish, Sosiaalinen media Tagged: Andrew McAfee, Dachis Group, R "Ray" Wang, Social Business Design, Sosiaalinen bisnes, Sosiaalinen objekti
